Maanantain pikkumaistelua ja blogin starttausta

Uusi viikko alkoi ja bussin jurnuttaessa tunnin tänne vantaan perukoille piti hieman maistella tuota Burekornia. Ja nyt, kuten aina ennenkin, ne juomisen ensi hetket olivat kauniit.

Tänään muutenkin vain vähän tissuttelua. Rommikola tullessa kotiin, yrttisnapsi ennen ruokaa ja ruoan päälle toinen rommikola :)

Alottelen tässä blogituksia näillä simppeleillä arkimerkinnöillä ja linkityksillä. Itse blogin Suuri Ajatus on käsitellä maailmanhistoriassa esiintynyttä filosofista ja henkisyyden leimaamaa juomista, joka usein unohtuu Suomen Pekka Puska / Juoppohullun päiväkirja -vastakkainasettelun rappiokännäykseen keskittyvässä ilmapiirissä. Mutta tämä kaikki tulee sitten ajallaan.

Ottaen huomioon että tästä tulee vielä Suomen luetuimpia (ei muoti-) blogeja (kröhöm, suuruudenhulluus kuuluu nousuhumalaan) ovat ensimmäisten päivien lukijamäärät jo startanneet aika hyvin. Google listaa kirjoitukset piakkoin. Joku onneksi näyttänee jakaneen hyvän toverimme herra Tao Chienin muisteloita ;)

Kännisten unkarilaisten siirto-operaatio

Viina, kanto, polkupyörä, 2 unkarilaista = varma voitto.

Irlantilainen autopommi

No saatana, niin hyvältä kun tämä ainesosiltaan kuulostaakin niin täytyy varoittaa tästä drinkistä. Kaikki Baileysin kerma kuolee miksatessa ja kohoaa pintaan tahmeaksi munakokkeliksi. Loistavat ainekset menevät aika lailla hukkaan. Pitänee kehitellä oman Vantaalaisen Autopommin resepti.

Niin ja siis itse reseptihän on:

Irlantilainen autopommi / Irish Car Comb

4cl Baileys
4cl Irish Whiskey
50cl Guinness

Lauantai on korkattu!

Aah, ryyppypäivistä parhahin on sitten alkanut ja pullot auenneet.

Aluksi otin lasillisen virolaista Joulusokk-jouluolutta. Mainiota tavaraa, litran pullo 6%, hinta n. 1,50e. Hyvä tumma vahva olut. Kohta sitä lisää.

Alkuoluen jälkeen tein viskikolan saksalaisesta Burekorn-viinasta ja halpiscolasta.



Näiden jälkeen olisi tarkoitus juoda olut loppuun ja tehdä irlantilainen autopommi. Sitten onkin kai jo saunan aika. Lauantai on hyvä päivä!

Vesa-Matti Loiri: Älä ala mulle. Viikon biisi 49 / 2010

Viikon biisit alkavat heti kovalla kamalla. Älä ala Loirille, ei sekään ala sulle!

Viskiä, neiti, en kysy hintaa! Lasini mä tahdon piripintaan!

Maailman kännisin mies

Hahaa kyllä maailman kännisimmän miehen palkinto on oikeutetusti annettu tälle tyypille. Sitkeydestä lisäpisteet: ei päästä millään sixpäckistä irti vaikka onkin maan vetovoiman vankina. Paras kohta on 3:20 kun vetovoima muuttaa suuntaansa.

Mainio herra Tao Chien

Muinaisessa Kiinassa ymmärrettiin viinin päälle, ja etenkin Tao Chienille (365-427) se maistui niin että sitä muistellaan kaiholla vielä näin 1600 vuoden päästäkin. Muutama vuosisata myöhemmin Po Chu-i intoutui Taon esimerkin mukaan juomarunoiluun:

Aamut laulan yksin humalassa,
illat nukun yksin humalassa:
viiniruukku ei ole vielä tyhjä,
kun olen jo kolmatta kertaa yksin humalassa.
Ei tee mitään, vaikka viiniä olisi vähänlaisesti:
iloitsen siitä hyvästä, minkä se saa aikaan.
Yksi malja houkuttelee kallistamaan toisen -
useimmiten tyydyn kolmeen neljään,
ja ne tekevät minut niin onnelliseksi,
että unohdan kaiken mikä ei ole tässä nyt -
siinähän on syy kumota taas uusi malja!
Sen jälkeen unohdan maailman kymmenentuhatta kahletta.
Joka juo kerralla koko tynnyrillisen
antaa arvoa vain määrälle,
mutta kun hän sitten on avuttomasti päissään,
hän on ihan samanlainen kuin minä,
ja minä nauran ja ylistän niitä, jotka juovat paljon.
Rahaahan siinä tosin haaskaantuu.

Ja itse kunnianarvoisa herra Taosta hän kertoi näin:

Olen kuullut että Hsün-yangissa

aikoinaan eli jalo herrasmies, nimeltä Tao.
Hän rakasti viiniä eikä mainetta
ja oli harmissaan kun selvisi humalasta,
mutta ei siitä että köyhtyi.
Hän oli ollut Peng-tsen käskynhaltijan virassa
kahdeksankymmentä päivää,
kun kerran äkisti, harmista punaisena
ripusti sinettinsä virkahuoneen naulaan
ja hyräillen Kotiinpaluun laulua
kietoi päähänsä viininsiivilöintiliinan,
ja vaikka keisarin virkamiehet yrittivät pidätellä,
hän asteli suoraan vanhojen vuortensa pilviin,
palasi viiden pajun alle
ja ravitsi taas kuolemattomuuttaan viinillä.
Ihmisten maailman kunnia ja hyöty
varisivat kuin multa ja pöly, kun hieman ravisti.
Kunnianarvoisa Tao on kuollut jo kauan sitten,
mutta hänen kirjoituksensa elävät.
Lehti lehdeltä ne yllyttävät minua ryyppäämään -
mitä niistä muuta osaisi sanoa?
Nyt kun olen tullut vanhaksi,
haavailen kaikessa vähäpätöisyydessäni,
että voisin elää kuin hän,
ja kun en siihen muullakaan tavoin pysty,
niin jäljittelen edes hänen humaltunutta mutinaansa.

Näin humala yhdistää meidätkin ihmiskunnan muinaisiin suuruuksiin.

Po Chu-i: Korotan ääneni ja laulan. Suom. Pertti Nieminen.

Ryyppyblogi aukeaa

Tässä pikku kohmelossa on tehtävä se mikä on välttämätöntä: Ryyppyblogista tulkoon jokaisen juomanystävän uskollinen toveri ja johdattaja. Menestys on taattu ja aineistoahan riittää.

Blogilla on vain kaksi lakia:

1. Lue blogia vain pikku maistissa. Se on tarpeen.

2. Muista kommentoida. Jaa humalasi kanssamme.