Aamut laulan yksin humalassa,
illat nukun yksin humalassa:
viiniruukku ei ole vielä tyhjä,
kun olen jo kolmatta kertaa yksin humalassa.
Ei tee mitään, vaikka viiniä olisi vähänlaisesti:
iloitsen siitä hyvästä, minkä se saa aikaan.
Yksi malja houkuttelee kallistamaan toisen -
useimmiten tyydyn kolmeen neljään,
ja ne tekevät minut niin onnelliseksi,
että unohdan kaiken mikä ei ole tässä nyt -
siinähän on syy kumota taas uusi malja!
Sen jälkeen unohdan maailman kymmenentuhatta kahletta.
Joka juo kerralla koko tynnyrillisen
antaa arvoa vain määrälle,
mutta kun hän sitten on avuttomasti päissään,
hän on ihan samanlainen kuin minä,
ja minä nauran ja ylistän niitä, jotka juovat paljon.
Rahaahan siinä tosin haaskaantuu.
Ja itse kunnianarvoisa herra Taosta hän kertoi näin:
Olen kuullut että Hsün-yangissa
aikoinaan eli jalo herrasmies, nimeltä Tao.Näin humala yhdistää meidätkin ihmiskunnan muinaisiin suuruuksiin.
Hän rakasti viiniä eikä mainetta
ja oli harmissaan kun selvisi humalasta,
mutta ei siitä että köyhtyi.
Hän oli ollut Peng-tsen käskynhaltijan virassa
kahdeksankymmentä päivää,
kun kerran äkisti, harmista punaisena
ripusti sinettinsä virkahuoneen naulaan
ja hyräillen Kotiinpaluun laulua
kietoi päähänsä viininsiivilöintiliinan,
ja vaikka keisarin virkamiehet yrittivät pidätellä,
hän asteli suoraan vanhojen vuortensa pilviin,
palasi viiden pajun alle
ja ravitsi taas kuolemattomuuttaan viinillä.
Ihmisten maailman kunnia ja hyöty
varisivat kuin multa ja pöly, kun hieman ravisti.
Kunnianarvoisa Tao on kuollut jo kauan sitten,
mutta hänen kirjoituksensa elävät.
Lehti lehdeltä ne yllyttävät minua ryyppäämään -
mitä niistä muuta osaisi sanoa?
Nyt kun olen tullut vanhaksi,
haavailen kaikessa vähäpätöisyydessäni,
että voisin elää kuin hän,
ja kun en siihen muullakaan tavoin pysty,
niin jäljittelen edes hänen humaltunutta mutinaansa.
Po Chu-i: Korotan ääneni ja laulan. Suom. Pertti Nieminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti